Kello on ihan liikaa siihen nähden että istun keittiön lattialla ja laulan silmät kiinni, heijaan. En pysty lopettamaan vaikka säälin naapureita. Ihan kohta. Aivan kuin olisin sillä hetkellä enemmän olemassa kuin muuten olen.
Avaan silmät, katson käsiäni. Niissä on arpia, jotka muistuttavat menneestä kuten myös pullottavat verisuonet. Tärkeintä on kuitenkin se että ne kädet ovat kätevät. Osaavat yhtä sun toista ja tuntevat herkästi, hyvin hyvin herkästi ja tarkasti. Talvella ne vaativat vähintään kahdet tumput päällekkäin.
Peilistä näkyy kasvot, joistä näkyy tällä hetkellä väsymys, koska viimeaikoina on ollut surua. On täytynyt päästää irti ja toivottaa hyvää matkaa maailman rakkaimmalle mummolle ja vaarille myöskin. Meissä oli mummon kanssa paljon samaa. Muutakin kuin nenä. Mummo oli pieni ja soma. Valtavan empaattinen. Piti lapsista ja eläimistä. Nauroi paljon. Tykkäsi puuhailla kaikenlaista ja rakasti tanssimista. Sellainen minäkin olen.
Hiuset näyttävät varpusen harmailta. Se on minun ah, niin ihana oma väri... Joskus ne olivat villin punaiset. Se punainen aika taisi mennä jo ohi, mutta ehkäpä kampaaja osaisi taikoa jonkinlaisen kultaisen tai keskiruskean tien?
Peilistä näkyy myös jalat, jotka ovat pienet, mutta vahvat. Ne ovat jaksaneet kuljettaa minua vaikka minne ja toivottavasti jaksavat vielä pitkään. Nämä jalat tykkäävät juosta, pomppia, kävellä, retkeillä, fillaroida, pysyä liikkeessä ylipäänsä. Sääret ovat hävyttömän karvaiset, ne odottavat kevättä! Ja lyhyitä helmoja. Ihan niin kuin minäkin odotan.
Silmissä on sielun peili ja ymmärrys. Joskus ymmärrän ehkä liikaakin, mutta mieluummin niin päin. Nämä silmät eivät kestä kirkasta valoa. Kuljen aurinkolasit päässä melkein ympäri vuoden. Epileptiset aivoni eivät kestä vahvoja ärsykkeitä. Valoja ja ääniä.
Alahuulessa on arpi, siitä on joskus mennyt hammas läpi. Olin melkoinen tohelo jo lapsena. Näiltä huulilta lipsahtelee välillä kaikenlaista sammakkoa. Monesti niiltä livahtaa ilmoille myös se mitä oikeasti ajattelen. En pidä turhasta kaunistelusta vaan arvostan enemmän alastomia totuuksia. Sellainen minä olen.
Heivaanhei sullekin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti